Ensi-ilta häämöttää

Tänään olimme esiintymässä esityskaupassa, joka on Esittävien taiteiden harjoitus- ja tutkimusryhmän (ETHT), toteuttama hanke. Esityskaupassa
 kaikenlaiset esiintyjät saavat vapaasti esiintyä.

Kaupassa oli hieno fiilis ja tunnelma oli lämmin. Aluksi ajattelin, ettei ketään välttämättä tule katsomaan, mutta tuli kumminkin, melkein kymmenen ihmistä. :) Parempi sekin kuin ei mitään. Tuli jotenkin villi ajatus, että voisi esittää siellä ihan mitä vaan. Siis ihan mitä vaan. :)

Ja kyllähän siellä olikin erikoisia esityksiä. Esimerkiksi eräs mies juoksi siellä maratonin eli käytännössä hän juoksi 4 tuntia ympyrää kaupassa. Tämä on kyllä omalaatuisin esitysteos, mistä olen ikinä kuullut.

En sitten tiedä, mitä siitä kostuisi jos nyt menisi sinne, vaikka heittämään improvisoitua läppää ihan mistä vaan, mutta hauskaa se kyllä olisi. Harmi kyllä, ettei taida aikaa riittää siihen tällä hetkellä aikaa tai pokkaa, niin en taida tehdä sitä.

Joka tapauksessa tämä kokemus oli hauska. Esiinnyin myös itse kaupassa ja näyttelin Janatuisen roolia kun varsinainen näyttelijä, Jarno Puusniekka ei päässyt paikalle. Esitimme siis pienen pätkän näytelmästämme ja yleisö vaikutti olevan tyytyväinen näkemäänsä. Toivottavasti he tulevat katsomaan myös esitystä sitten Tukkateatteriin kun sen aika koittaa.

Nyt on yllättävän rauhallinen fiilis, ottaen huomioon, että ensi-iltaan on enää muutama viikko. Tavallaan sitä ei edes tajua. Se hetki kun yleisö tulee ensimmäistä kertaa katsomaan esitystä, jonka on itse ohjannut ja käsikirjoittanut, tuntuu kuitenkin tällä hetkellä melko pelottavalta. Eniten pelkään kritiikkiä.

Täytyy kuitenkin ennalta asennoitua siihen, että kritiikki voi olla ihan millaista vaan. Pääasia on tietenkin se, että yleisö nauttii. Uskon kyllä, että tämä esitys tulee olemaan ihmisille nautinnollinen ja toivon mukaan myös kriitikot mieltyvät teokseen.
Periaatteessa sillä ei ole suurta merkitystä, mutta kuitenkin se on asia, johon täytyy ennalta varautua ja vasta tänään rupesin aivan kunnolla tajuamaan sen tosiasian, että piakkoin, todellakin, joku ihminen tulee katsomaan esitystämme ja voi lytätä sen aivan täysin. Mutta en usko siihen, että niin tapahtuu, vaan olen vahvasti sitä mieltä, että esityksestämme pidetään paljon.

Erityisen hienot viikot ovat edessä ja nyt odotan jo ensi-iltaa kuin kuuta nousevaa. Ei enää pitkä aika. Ja aivan piakkoin, näytelmämme on todella valmis. Nyt puuttuu enää piste i:n päältä ja kuorrute kakusta.