Ensiaskeleet

Tämä blogi kertoo Riippumaton – näytelmästä ja sen harjoitusprosessista. Olen itse käsikirjoittanut näytelmän, jota voi hyvällä syyllä kutsua poikkeukselliseksi. Riskinä on tietenkin, että se tulee leimatuksi tekotaiteelliseksi paskaksi. Sen vuoksi on hyvin mielenkiintoista nähdä miten yleisö tulee reagoimaan näytelmään. Siihen on kuitenkin vielä paljon matkaa ja ennen sitä ainakin koeluvuissa reaktiot ovat olleet hyvät. Itse näytelmän kirjoitin melko vaivattomasti, jopa yllättävän vaivattomasti.

En alunperin edes ajatellut, että sitä esitettäisiin missään. Kirjoitin sitä vain nähdäkseni mihin se johtaa ja sen vuoksi, että se oli mukavaa. En kuitenkaan ole täysin varma, mitä silloin ajattelin kun ryhdyin näytelmää kirjoittamaan. Minulla oli vain jonkinlainen tarve ruveta kirjoittamaan; puhtaasti huvin vuoksi ilman mitään sen kummempia tavoitteita. 

Mielessäni pyörivät näytelmän aloituslauseet, kirjoitin ne ylös, jolloin hahmojen nimet olivat vain A ja B. Myöhemmin, en tiedä miksi, hahmoille syntyivät nimet, Jönssi ja Janatuinen, jotka melko lailla olivat vaikuttamassa myös hahmojen luonteen syntyyn. Ylipäätään en muista paljon siitä kun ryhdyin näytelmää kirjoittamaan. Mutta siitä olen varma, että minulla ei ollut mitään varsinaista tavoitetta kun ryhdyin sitä kirjoittamaan, eikä minulla ollut ainakaan ensi kädessä mielessä mitään yksittäistä teatteria, jolle sitä tarjoaisin. Tähänkin oli varsin konkreettinen syy, olin juuri menossa Etelä-Koreaan.

Kirjoitin näytelmää Etelä-Koreassa, melko usein krapulassa myöhään illalla, jotta saisin nukuttua. Sen vuoksi olenkin yllättynyt kuinka hauska, hyvä ja ennen kaikkea mielenkiintoinen näytelmästä tuli. Tai ehkäpä siitä tuli juuri tämän metodin vuoksi hauska ja mielenkiintoinen.

Mutta oikeastaan kun olin Etelä-Koreassa ja sen jälkeenkin pitkän tovin, minulla ei ollut siitä mitään mielipidettä. Kesä kuitenkin koitti ja palasin Suomeen. Luin näytelmän läpi ja kirjoitin siihen lopun. En muista mitä ajattelin siitä: ajattelin kai, että no tulipahan tehtyä. Hauska pieni teksti.

Sitten palasin tekstiin taas ja ajattelin, että jospa tässä näytelmässä sittenkin on jotain, niinpä järjestin pienimuotoisen lukutilaisuuden. Niistä näyttelijöistä, jotka olivat lukutilaisuudessa, jopa yksi on näytelmässä mukana. Lukutilaisuudessa  monet olivat vaikuttuneita tekstistä ja itsekin huomasin, että tekstissä on jotain mielenkiintoista. Siispä ajattelin, että kyllä tämä kannattaa esittää tai ainakin yrittää tarjota sitä ohjelmistoon.

Olin jopa hieman yllättynyt kun Tukkateatteri sitten tarjoutui ottamaan esityksen ohjelmistoonsa. Teksti on kuitenkin sen verran erikoinen, että se saattaa tuntua tekotaiteelliselta paskalta, mutta uskoakseni Tukkateatterissa on kuitenkin hyvinkin asiantunteva hallitus, joka valitsee näytelmiä, joten minun oli vain uskottava se: ehkäpä Riippumaton ei olekaan tekotaiteellista paskaa. Tässä on sittenkin jotain.

Ensimmäinen lukukerta kuitenkin vahvisti sen, että näytelmä on hieman liian pitkä. Tämä oli tietenkin myös yllättävää, koska olin kirjoittanut näytelmää vain vapaa-aikoina iltaisin ja usein krapulassa. En voinut ymmärtää kuinka siitä oli tullut niin pitkä, mutta se johtui siitä, että en koskaan rajoittanut itseäni kun kirjoitin sitä ja sen vuoksi siitä tulikin niin mielenkiintoinen. 

Toki olen monet kerrat miettinyt sitä kirjoittaessanikin, että kuinka se sopii esimerkiksi Freytagin klassiseen dramaturgiseen kaareen, mutta alun perin, kun nimi oli vielä Jönssi ja Janatuinen, se oli vaan hauskaa hupailua. Tietenkin käännekohdat, ekspositiot ja muut klassisen draaman kuviot oli mielessä kun kirjoitin tätä, mutta loppujen lopuksi ne tulivat näytelmään orgaanisesti, ilman tarkempaa suunnittelua. Ja toisaalta tämä näytelmä ei ole klassista draamaa vaan pikemminkin absurdia Beckettmäistä, miltei postmodernia näytelmäkirjallisuutta, mutta siltikin siinä on vahvasti klassisen draaman piirteitä.

Nyt siis näytelmän teksti on suurin piirtein valmis. On vielä viimeisteltävä ja hiottava sitä. Tietenkin olisin halunnut tehdä sen jo ennen kuin harjoitukset alkavat, mutta tarvitsen vielä vahvistusta siihen, että mitkä kohdat kannattaa jättää pois näytelmästä ja harjoitukset auttavat tässä paljon. Alun perin kun näytelmä luettiin, siinä oli vielä melkein 1/3 enemmän kuin mitä siinä on nyt ja edelleenkin sitä kannattaa vielä karsia. Tämä karsinta on haastavaa, mutta se on tehtävä kuten lääkärikin poistaa potilaalta joskus kuolioita, niin myös näytelmässä täytyy suorittaa karsintaa. Se tekee kipeää, mutta kun se on tehty, niin se on helpotus.

Mutta tällä hetkellä näytelmän harjoitusprosessi on jo käynnissä. On ihailtavaa, mielenkiintoista ja hauskaa huomata kuinka hyvin näyttelijät jo nyt ovat päässeet käsiksi roolihahmojen maailmaan ja roolityöhön. Olemme siis kerran lukeneet näytelmän läpi ja olisin periaatteessa voinut tehdä roolitusvalinnan jo sen jälkeen, mutta halusin hieman vahvistusta ajatuksilleni roolituksen suhteen, niinpä teimme improvisaatioharjoitteita, joissa kumpainenkin päänäyttelijöistä eli Lauri Kallio ja Jarno Puusniekka saivat vuorotellen kokeilla kumpaakin roolia. Improvisaatioharjoitukset olivat enemmän kuin hauskaa seurattavaa. Meinasin kuolla naurusta joissakin kohdissa.

Todellakin huomaa, että näyttelijät jo nyt ovat oivaltaneet hyvin paljon roolihahmoistaan ja hauskoja juttuja seurasi, kun he ottivat tekstistä tiettyjä hahmojen luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, ja ujuttivat ne improvisaatioharjoitukseen. Siitä seurasi ratkiriemukkaita hetkiä ja sain myös vahvistuksen siitä, mikä rooli sopii kullekin näyttelijälle. Oikeastaan olin ajatellut tätä roolitusta jo ensimmäisen lukukerran jälkeen, mutta tämä improvisaatioharjoitus oli hyvä siinä mielessä, että sain ehdottoman varmistuksen roolituksen suhteen. Muutenkin olin yllättynyt kuinka ehdoton ja täysin selvä valinta oli, nimenomaan improvisaatioharjoitusten kautta. Näyttelijät tekivät suuren vaikutuksen jo tässä vaiheessa heidän heittäytymiskyvystään, innostaan ja roolin omaksumiskyvyistään. En olisi uskonut, että jo heti ensimmäisessä improvisaatioharjoituksessa, he olivat kuin Jönssi ja Janatuinen. Toivon mukaan meillä riittää vielä aikaa tuleviinkin improvisaatioharjoitteisiin, sillä ne syventävät roolihahmoja, roolityöskentelyä ja fyysistä olemista lavalla. Mielenkiinnolla odotan mihin tämä harjoitusprosessi meidät johtaakaan ja tunnen syvää ylpeyttä sekä kiitollisuutta, että minulla on niin loistavat näyttelijät mukana tässä hienossa produktiossa.

Riippumattoman ohjaaja-käsikirjoittaja

-Erik Forss

P.S. Juttelin tänään ystäväni Niina Vaittisen kanssa, joka sanoi, että tämän näytelmän alkuidea lähti siitä kun juttelin hänen kanssaan puhelimessa samalla kun hän makasi riippumatossa. Muistelin, että näin se asia taisi ollakin. Hän sanoi olevansa riippumatossa ja minä vastasin; olet siis riippumaton tai jotain siihen suuntaan. Sen jälkeen kirjoitin kuulemma pian jotakin tähän suuntaan olevaa keskustelua ylös. Mutta hienoa jos näin oli. En tarkkaan muista kyllä tätä keskustelua, mutta muistan kyllä, että suurin piirtein tällainen oli tosiaan alkuinspiraatio tämän näytelmän kirjoittamiselle.